Kaikki hajosi mutta minä selviydyn
Mitä voin kirjoittaa elämästä seksiaddiktin puolisona, kun tuntuu, etteivät mitkään sanat voi kertoa sitä tuskaa, jota olen kokenut?
Oma ajanlaskuni alkoi nollasta sinä elokuun iltapäivänä, kun sain ensimmäiset tiedot mieheni salatusta puolesta, vaikka silloin en vielä edes tiennyt, että hän oli pettänyt minua vuosien ajan. Mutta jo silloin ymmärsin, että hän ei ole se henkilö, joksi häntä luulin.
Tuntui, että koko maailma lähti raiteiltaan. Kaikki hajosi ja palaset lähtivät leijumaan ympärilläni.
En enää tiennyt, mikä on totta ja mikä ei.
Tunsin ääretöntä surua, vihaa, raivoa, katkeruutta, nöyryytystä, häpeää, huonommuutta. Myöhemmin ymmärsin, että kyseessä oli normaali reaktio traumaattiseen kokemukseen. Ja myöhemmin selvisi, että mieheni kohdalla kyse on addiktiosta.
Tuntui, että minut oli rikottu, revitty, raastettu, silputtu ihan kokonaan.
Yritin suojella lapsiamme tapahtuneelta, mutta oli mahdotonta pitää kaikki salassa ja asia on vaikuttanut myös heihin, vaikka he tietävätkin vain pienen osan kaikesta. Yritän suojella heitä edelleen, enkä halua, että asia pilaa heidän isäsuhdettaan, mutta se ei ole helppoa. Tuntuu täysin epäreilulta, että mieheni päätökset vaikuttavat niin paljon myös meihin muihin.
Hävitin myös itseni. En aina enää tunnista itseäni. Ennen olin luonteeltani rauhallinen ja tasainen. Nyt tunteeni heittelevät hetkestä toiseen ja entisten positiivisten ajatusten tilalle on tullut negatiivisia. Ennen minä hallitsin tunteitani, nyt ne tuntuvat hallitsevan minua.
Katson koko maailmaa ja ihmisiä aivan eri silmin kuin ennen.
Tunnen suurta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Tuntuu siltä, kuin olisin saanut syyttömänä elinikäisen tuomion. Mieheni ei missään vaiheessa ilmoittanut minulle olevansa tyytymätön elämäänsä tai suhteeseemme, vaan vakuutteli aina minulle kaiken olevan hyvin. Hän peitteli tekojaan vuosien ajan ja toisti minulle, että kaikki on hyvin, jo silloin joskus kauan sitten, kun ensimmäiset varoituskellot vaimeasti alkoivat soida päässäni.
En saanut mahdollisuutta reagoida asioihin mitenkään, koska mieheni kiisti niiden todenperäisyyden.
Uskon, että vaikeinta tämä on meille puolisoille, jotka edelleen jatkamme suhdetta addiktin kanssa. Asioita ei voi vain unohtaa, vaan ne on pakko käsitellä. Mietin myös omaa osuuttani tapahtumiin. Joudun työstämään asiaa jatkuvasti. Katkeruus ei ole hyvä pohja suhteelle, mutta miten voin olla olematta katkera, kun tuntuu siltä, että mieheni on varastanut vuosia elämästäni?
Ymmärrän kyllä, että tämä on erittäin vaikeaa myös miehelleni. Kuitenkin olen sitä mieltä, että aikuisen ihmisen olisi tullut ymmärtää tekojensa seuraukset jo siinä vaiheessa, kun hän vasta mietti eri vaihtoehtoja. Tuntuu, että puolisoni antoi tietoisesti itsensä mennä valitsemalleen addiktion tielle. Hän on tehnyt pahaa tietäen, että hänen tekonsa loukkaavat minua syvästi.
Välillä koko tilanne tuntuu täysin absurdilta, se että näin kävi meille. Joskus tuntuu siltä, että tämä kaikki ei voi olla edes totta, että tällaista ei oikeasti voi edes tapahtua ja mieheni ei ole voinut tehdä sitä kaikkea, jota tiedän hänen tehneen.
Haluaisin saada vastauksia, haluaisin ymmärtää, miksi kaikki tapahtui, mutta miehenikään ei taida sitä tietää.
Yritämme molemmat edelleen jatkaa yhdessä eteenpäin ja parantaa itseämme, toisiamme ja parisuhdettamme. Se ei ole helppoa ja turhaudun, kun ajattelen, kuinka paljon helpompaa tämä kaikki olisi ollut estää.
Tämä on muuttanut kaiken. En usko, että koskaan tulen täysin entiselleni.
Mutta kuitenkin tiedän, että tämänkin asian kanssa oppii elämään. Minä tulen selviytymään tästä, vaikkakaan en täysin samanlaisena, kuin aikaisemmin olen ollut.
Mutta tulen selviytymään.
Addicaren lisäys: Maksuttomat Salvia-ryhmät auttavat selviytymään: https://www.addicare.fi/salvia-ryhmat/