Salvia-hanke päättyi 28.2.2022. https://tnnky.fi/palvelutoiminta/salvia-hanke/salvia-2/
Seksiaddiktin kumppanin tuki: Kolmivuotisen hankkeen aikana Salviasta haki apua noin 170 seksiaddiktin kumppania, joista osa jäi tuen piiriin, joko vertaisryhmiin ja/tai yksilötukeen. Salvian jälkeen kumppanit voivat edelleen saada asiantuntevaa ja traumainformoitua tukea Addicaren kautta sekä elämään jääneissä Salvia-ryhmissä. Seuraavassa kahden asiakkaani palaute:
Palaute Salvian tuesta
”Tieto puolisolle addiktiosta tulee varmaan usein täytenä yllätyksenä ja shokkina. Voi kestää aikaa tai olla vaikeaa löytää ihmistä/terapeuttia auttamaan, joka tietää seksiaddiktiosta. Kun löysin Salvian, soitin ilman että aikaa oli etukäteen varattu. Jännitin, kun en ollut varma ymmärretäänkö minua ja onko mieltäni järkyttänyt asia nyt ”käsittelyn” arvoinen. Asiani ja järkytyksenä ymmärrettiin paremmin kuin hyvin ja asiani otettiin hienosti vastaan. Tuli tunne, että nyt ensimmäistä kertaa keskustelen asiasta ihmisen kanssa, joka tietää seksiadditiosta ilmiönä ja miten se voi puolisoon vaikuttaa. Valtava helpotus.
Koen, että tämä äkillinen kriisiapu kannatteli siinä vaiheessa todella paljon. Ja se, että sain yhteystiedon mihin voin aina olla yhteydessä, helpotti suunnattomasti. Uskon, että seksiaddiktin puolisot jäävät usein yksin. Kannettavana on suru parisuhteesta, oman naiseuden kokemuksen kolaukset, monesti kaikki tämä salaisuutena lähipiiriltä. Ja lisäksi Suomessa on vasta vähän tietoa seksiaddiktion hoidosta puhumattakaan puolisoiden tuesta. Salvia uurtaa uraa tässä. Äärimmäisen tärkeää, avun tarvitsijoita on varmasti paljon.”
-Mari-
”Olen jo jonkin aikaa harkinnut, että aikani ryhmän jäsenenä olisi ehkäpä toistaiseksi tullut päätökseensä. Olenkin harkinnut tätä asiaa hartaasti, sillä ryhmään liittyminen oli elämässäni ehdottomasti käänteen tekevä hetki ja olen pohtinut, miten paljon turvaa ja vertaistukea ryhmä on polulleni tuonut. Nyt kuitenkin olen huomannut käyttäväni ryhmästä saatuja työkaluja päivittäin arjessani ja mikä on muuttunut täysin, on kokemukseni kumppanini sairaudesta. Se ei ole voittamaton, se ei ole enää pelottavaa. En ole yksin, ja se ihminen kehen rakastuin, on olemassa. Hän ja sairaus ovat erillään. Ja hänen motivaationsa ja huolenpitonsa kannattelee. Nyt myös minulla on voimaa kannatella osuuteni. Itseni. Sydämeni on täyttänyt rauha ja määrätietoisuus. Tästä yksin haluan kiittää Sinua Kirsi, mutta myös jokaista ryhmäläistä, joka on avannut sydämensä ja kuunnellut ja auttanut.
Elämäni muuttui.
Koko elämäni suunta.
Kiitos❤️
-Hanna-