Olin eilen seurakunnassa koko päivän seminaarissa, jonka aiheena oli häpeä. Todella hyvä, että seurakunnassa puhutaan näinkin kipeästä sielunhoitoon liittyvästä aiheesta, rehellisesti. Häpeä koskettaa ihan jokaista ihmistä. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei olisi joskus hävennyt jotain. Itse asiassa häpeä on erittäin tärkeä ihmisyyteen kuuluva tunne.
Seksiriippuvuuden juurisyynä on usein minuuteen kietoutunut häpeä erilaisten lapsuuden haitallisten kokemusten vuoksi. Lisäksi itse addiktioon liittyvä käyttäytyminen tuottaa häpeää. Häpeää ei voi ohittaa silloin kun autetaan seksiriippuvaista henkilöä. Häpeää kokee myös seksiriippuvaisen henkilön kumppani. Häpeän käsittely on mahdollista vain riittävän turvallisessa ilmapiirissä ja ihmissuhteessa.
Häpeä on parhaimmillaan suoja, pahimmillaan vankila
Häpeä on monella tapaa tarpeellinen tunne, sillä se suojaa ihmistä. Häpeä voi estää meitä tekemästä asioita, joilla on huonot seuraukset. Jos kuitenkin on päässyt jo mokaamaan, suojaava häpeä ohjaa ihmistä katumaan ja korjaamaan käytöstään ja siten kasvamaan yhteisön jäsenenä. Häpeän tunteen on tarkoitus myös ohjata kohti terveitä rajoja.
Häpeän aiheet ovat yksilöllisiä, ja yleensä riippuu kasvatuksesta, mikä asia kellekin on häpeällistä. Häpeä myös ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Yksi punastuu, toinen kokee kauhua, kolmannen henki salpautuu. Joku kokee, ettei voi olla enää olemassa. Häpeä voi näkyä myös kehon jäykkyytenä tai jähmettymisenä. Kun puhutaan häpeästä, puhutaan vähintään kahden eri tason ongelmasta. Arkinen häpeä, kuten mokaamisen tuoma nolous, on normaali tunnekokemus. Siitä selviää ajan myötä ja parhaiten puhumalla jonkun kanssa. Toisenlainen, syvempi häpeä liittyy ihmisen minuuteen. Tällaisen häpeän käsittely on pidempi prosessi, joskus jopa loppuelämän.
”Missä rakkaus loistaa poissaolollaan, sinne häpeä astuu tilalle”
Ihmiselle voi alkaa kehittyä häpeäidentiteetti jo äidin kohdussa. Lapsi, joka ei ole toivottu tai jonka sukupuoli on niin sanotusti väärä, alkaa tuntemaan itsestään häpeää hyvin varhain. Näin käy myös lapselle, joka jää näkymättömäksi tunteineen ja tarpeineen. Hänestä voi tulla jo hyvin varhain ulkoapäin ohjautuva ja alemmuudentuntoinen itseään häpeävä ihminen. Köyhyys, laiminlyönti, vähättely, riippuvuudet ja väkivalta perheessä; lapsi alkaa tuntemaan häpeää ja sisäistää sen osaksi omaa identiteettiään. Edellä mainitut asiat ovat traumaattisia. Häpeä liittyy myös yksittäisiin traumakokemuksiin, kuten seksuaalisen hyväksikäytön kokemukseen. Rakkauden puute ja hylkäämiset aiheuttavat aina häpeää.
Häpeäihmisen oireet ovat moninaiset
Ihminen ei aina tunnista itsessään olevaa häpeää. Hän ehkä esimerkiksi huomaa, että esillä oleminen tai omien mielipiteiden julkituominen on kauhistuttavaa, mutta ei osaa yhdistää sitä itsessään olevaan häpeään. Kun itse aloin päästä käsiksi minuuteeni sidottuun häpeään, liittyi se esillä olemiseen ja ihmisten seurassa jännittämiseen. Tiedostaminen onkin ensiaskel ja sen jälkeen asiaa voi alkaa työstämään. Hyvin yleinen häpeä- indentiteetin tunnusmerkki on kokemus ulkopuolisuudesta. Perheenkin keskellä elävä ihminen voi tuntea yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Häpeä voi näyttäytyä myös täydellisyyden tavoitteluna tai ihailun tavoittelemisena. Ihminen, joka korostaa itseään liikaa, voikin kokea syvää häpeää. Samoin häpeämättömyys, eräänlainen julkeus voikin olla häpeän ilmiasua. Itseviha, itsetuhoisuus ja vihaisuus voivat liittyä hoitamattomaan häpeään. Listaa voisi jatkaa, mutta tässä muutamia.
Häpeä estää avun saamista
Seksiriippuvuudessa avun saamista vaikeuttaa häpeän tunne. Häpeä sekä itsestä että omista tekemisistä. Addikti voi ajatella, ettei kukaan voi ymmärtää häntä eikä hyväksyä häntä sen jälkeen, kun hän paljastaa oman itsensä, sisimpänsä ja todelliset tunteensa sekä ajatuksensa. Erittäin vakavan häpeäidentiteetin omaavat ihmiset eivät koskaan hakeudu terapeutin vastaanotolle tai jos hakeutuvat, niin eivät pitkäksi aikaa. Läheisyys pelottaa heitä, haavoittuvana oleminen on vaarallista. Näin tapahtuu myös ihmissuhteissa, joissa he olevat. Häpeä myös blokkaa tehokkaasti empatian tunteen. Monet kumppanit valittavat tästä, että heidän addiktiosta kärsivät puolisonsa eivät osoita empatiaa. Tässä heille selitys: häpeän tunne blokkaa empatian. Jo itse riippuvuus, jota ei ole hoidettu peittää alleen tunteet, miksei myös empatian? Häpeän on tärkeä vähentyä, jotta yksilöiden ja parisuhteen toipuminen on mahdollista.
Vertaistuki häivyttää häpeää
Mikä sitten lääkkeeksi? Häpeän tunteeseen paras lääke on se, että ihminen tulee kohdatuksi ja vastaanotetuksi sellaisena kuin hän on, täydellisen epätäydellisenä ja silti rakastettuna. Tämän vuoksi vertaisryhmät ovat tehokkaita ja niitä suosittelen ihan jokaiselle, niin addiktille kuin kumppanillekin. Seksiriippuvuudesta kärsiville vertaisryhmät löytyvät linkin takaa artikkelin lopussa. Salvia-ryhmät löytyvät Addicaren sivuilta.