SEKSIADDIKTIN SAIRAUS TULEE OTTAA TODESTA
Seksiriippuvuuden määrittelyä
Seksiriippuvuus voidaan määritellä niin että se sisältää toistuvia, tunkeutuvia seksuaalisia ajatuksia, fantasioita ja liiallista seksuaalista käyttäytymistä sekä kyvyttömyyttä hallita näitä johtaen ahdinkoon elämän eri osa-alueilla, erityisesti ihmissuhteissa. Seksiin addiktoitunut kärsii usein ahdistuksesta, keskittymiskyvyttömyydestä, huonosta itsetunnosta, terveyshuolista. Riippuvuudella voi olla tuhoisa vaikutus perheen talouteen, jos rahaa on kulutettu paljon maksulliseen seksiin tai työkyky on kärsinyt riippuvuuden takia. Seksiriippuvuuden takia ihminen voi menettää kaiken; parisuhteen, perheen, työn ja psyykkisen sekä fyysisen terveyden, joskus jopa puhtaan rikosrekisterin. Itsemurhan riski on olemassa. Lyhyesti sanottuna sairaus vaikuttaa ihmiseen merkittävästi yleensä alentamalla toimintakykyä elämän eri osa-alueilla. Sen tuhovoima on suuri, siksi siihen pitää suhtautua vakavasti ja apua tulisi olla saatavilla. Valitettavasti Suomessa tähän riippuvuuteen ei kunnollista hoitoa ole vielä kehitetty ja osaavia auttajia yksityispuolella on vain kourallinen.
Nimet ja sukupuolijakauma
Seksiriippuvuudesta puhutaan seksiaddiktiona, pakonomaisena seksikäyttäytymisenä, addiktoituneena seksikäyttäytymisenä ja hyperseksuaalisuutena muun muassa. Itse ammattilaisena käytän sanoja seksiriippuvuus ja seksiaddiktio ja kantajasta puhun addiktina tai riippuvaisena henkilönä. Minulle addikti sana ei tarkoita leimaa. Kysyn aina autettavalta itseltään, miltä se kuulostaa, sopiiko sanoa näin. Minulle addikti on rakas addikti. Vaikka tutkimusta ei ole olemassa siitä, mitä sukupuolia riippuvuus koskettaa, se tieto on kuitenkin olemassa, että miehiä (miesoletettuja) hakeutuu hoitoon enemmän kuin naisia (naisoletettuja) suhteen jakautuessa noin 80/20 %. Brittipsykoterapeutin Paula Hallin ja koulutuksesta saadun tiedon mukaan naisia hakeutuu hoitoon vähän koska ongelmaan liittyvä häpeä ja stigma estää sen.
Kaikki ammattilaiset eivät tunnusta sairauden olemassaoloa
Jo vuosia on kliinikoiden ja ammattilaisten keskuudessa kiistelty siitä, onko seksiriippuvuus edes olemassa ja jos on niin mihin kategoriaan se kuuluu; addiktioihin, impulssikontrollihäiriöihin vai pakko-oireisiin. On myös selvää, että se, mihin luokkaan seksiriippuvuus sijoittuu kunkin ammattilaisen mielessä, ohjaa myös hänen ajatteluaan terveysongelman etiologiasta sekä myöskin mahdollisesta hoitosuunnitelmasta. Jos kliinikko tai auttaja on sitä mieltä, ettei tällaista sairautta ole olemassakaan, ei apua hakeva henkilö todennäköisesti tule saamaan apua tältä auttajalta. Eräs asiakkaani kertoi psykiatrista, joka nauraen sanoi pariskunnalle, ettei sellaista sairautta ole olemassakaan! Pariskunta oli itse jo päätynyt riippuvuusselitykseen miehen kohdalla, joka ei kyennyt lopettamaan kolmevuosikymmentä jatkunutta pettämistään. Psykiatri oli tietenkin oikeassa, koska sellaista diagnoosia ei vielä ollut siinä vaiheessa. Siitäkin huolimatta vaivasta kärsii lukuisat ihmiset eri puolilla maailmaa, 2–8,6 % lähteestä riippuen. Suomessakin siis kymmeniä tuhansia, jos ei jopa satoja tuhansia.
Seksiriippuvuuden pioneeri Patrick Carnes
Yhdysvalloissa tätä keskustelua on jumpattu hyvin pitkään ja vieläkään siellä käytössä olevaan DSM diagnoosiluetteloon ei ole saatu tähän terveysongelmaan liittyvää diagnoosia aikaiseksi, ei edes uusimman viidennen version uudistamisen yhteydessä. Yhdysvallat on muutenkin erikoinen maa, sillä siellä on kuitenkin kehitelty seksiriippuvuuden hoitoa jo 40 vuotta ja ympäri maanosaa on lukuisia klinikoita ja terapeutteja, jotka pyrkivät auttamaan ja hoitamaan seksiriippuvuudesta kärsiviä ja heidän läheisiään. Sieltä on lähtöisin Patrick Carnes ja hänen 1980-luvulla aloittamansa uraauurtava työ seksiriippuvuuden hoitofilosofian ja teorian kehittämisessä. Hän kirjoitti aiheesta kirjan Out of the Shadows. Understanding Sexual Addiction (1983). Kirja on ensimmäinen teos aiheesta. Seksin pakonomaisuutta hän havaitsi joissakin henkilöissä työskennellessään päihdeperheiden kuntoutuksessa sekä seksuaalirikollisten parissa vankilassa.
ICD-11 tautiluokitukseen
On aivan selvää, että jotta jokin diagnoosi saataisiin sairausluokitukseen, on oltava riittävästi tutkimusdataa sen pohjalle. WHO:n ylläpitämä uusin tautiluokitus koottiin vuonna 2018, ICD-11. (Internal Classification of Diseases). Siihen on nyt siis lisätty Compulsive Sexual Behavior Disorder, pakonomaisen seksikäyttäytymisen häiriö (allekirjoittaneen suomennos, ei virallinen). Vielä tätä blogiartikkelia kirjoittaessa vuonna 2022 odotamme suomennettua versiota käyttöön. Se on sijoitettu impulssikontrollihäiriöluokkaan, ei toistaiseksi vielä addiktio-luokkaan muiden riippuvuuksien kanssa. Aika näyttää siirtykö tämä diagnoosi ajan ja kertyvän tutkimusdatan myötä addiktioluokkaan kuten peliriippuvuudelle on käynyt. Pääasia kuitenkin on, että nyt diagnoosin myötä myös hoitomuotoihin ja ennaltaehkäisyyn on yhteiskunnan alettava panostamaan.
Diagnostiset kriteerit englanniksi.
The Proposed Diagnostic Criteria for Compulsive Sexual Behavior Disorder in ICD-11:
Compulsive sexual behavior disorder is characterized by a persistent pattern of failure to control intense, repetitive sexual impulses, or urges resulting in repetitive sexual behavior, over an extended period (eg, 6 months or more) that causes marked distress or impairment in personal, family, social, educational, occupational, or other important areas of functioning.
The pattern is manifested in one or more of the following:
- Repetitive sexual activities becoming a central focus of the individual’s life to the point of neglecting health and personal care or other interests, activities, and responsibilities.
- Numerous unsuccessful efforts to significantly reduce repetitive sexual behaviors.
- Continued repetitive sexual behavior despite adverse consequences or deriving little or no satisfaction from the behavior.
- A pattern of failure to control intense, sexual impulses, or urges, resulting in repetitive sexual behavior, manifested over an extended period (eg, 6 months or more).
- Marked distress or significant impairment in personal, family, social, educational, occupational, or other important areas of functioning.